Philip Teir: Donner-ryhmä & muita novelleja

-- että juuri tämä ilta juuri tällä hetkellä oli maailmankaikkeuden päätepiste ja että jos hän nyt tekisi jonkin peruuttamattoman päätöksen, liikahtaisi tai sanoisi yhdenkään sanan, kaikki muuttuisi ja loppuisi ja hän paiskautuisi aikuisten todellisuuteen ja siihen loputtomaan yksinäisyyteen, joka siihen tuntui liittyvän. Johan oli liikkumatta, yritti säilyttää tunteen siitä, että seisoi rajamailla.

Tässä vaihtelevanlaatuinen kasa ironian kuorruttamia novelleja ihmisistä, yksinäisyydestä ja suomenruotsalaisuudesta Huvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikön Philip Teirin kynästä. Kokoelma alkaa huikealla Donner-ryhmällä ja päättyy muusta novellikokoelmasta erillisentuntuiseen novelliin Pelot joka hihityttää lukijansa takaisin omaan maailmaansa.

73. Pelko, että rupeaa aikuisena varkaaksi.

Tätä novellikokoelmaa lukiessa minulla korostui oman mielialan tärkeys. Väliin novellien takaisesta ajatuksesta sai hyvin kiinni ja ne herättivät paljonkin vastakaikua kun taas toisella tuulella ollessa luettu novelli vaikutti tasaisen epätoivoiselta (kokeilin, luin saman novellin pari eri kertaa).  Novellit tuntuvat usein antiklimaattisilta: ihmiset joutuvat uuteen tilanteeseen, mutta kiinnostavan muutoksen sijaan tapahtuu pihisevä lässähtävä jatko entiseen elämään.

Muutamista nautinnollisista hetkistä huolimatta Donner-ryhmä ja muita novelleja ei noussut esiin erityisen muistettavana kirjana. Harmaanpuoleisen sielunkuvan tarjoajana se palannee mieleen vielä muutamaan otteeseen, mutta uudestaan sitä tuskin tulee luettua.

66. Pelko, ettei ole maustanut ruokaa tarpeeksi ja huomaa sen vasta, kun vieraat ovat jo alkaneet syödä.

Tämä novellikokoelma sisältää:

• Surullisen hahmon teinin
• Facebookkia
• Ulkopuolisuuden tunnetta

Philip Teir. Donner-ryhmä & muita novelleja. Otava 2011.

Ruotsinkielinen alkuteos Akta dig för att färdas alltför fort.

Harjukaupungin salakäytävät / hytti nro 6

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Tänä vuonna en aloittanut lukemistani kirjallisin lupauksin vaan aloitan suoraan blogaamalla kahdesta viimeisestä vuonna 2013 lukemastani kirjasta.

Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät on paras suomalainen vuonna 2013 lukemani romaani. Teoksen maaginen realismi uppoaa minuun täysin, ja minulla oli onni päästä keskustelemaan kirjasta lukupiirini kanssa. Puolet inhosi, osa rakasti ja muutama oli pihalla mutta positiivisella asenteella.

Olli pakotti ajatuksensa pois remonttiasioista ja huomasi pohtivansa, että jos Herra kerran otti kaikenlaista, oliko tämä ehkä ottanut myös kaikki hänen kadottamansa sateenvarjot.

Harjukaupungin salakäytävät on romaani kirjoista, elokuvista ja muistojen vaikutuksesta ihmisten elämään. Päähenkilö, kustantaja ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen elää tasaisen arvokasta elämää kulissit kunnossa. Kirjamaailma järkkyy Elokuvallisesta elämäntaito-oppaasta, uudesta teoksesta joka nousee valtavaksi myyntimenestykseksi. Uusi bestseller-kirjailija on Ollin nuoruudessa tuntema Kerttu Kara, ja tämä yhteys on vasta ensimmäinen kivi joka aiheuttaa laineita Suomisen Ollin elämän rauhallisen lammen pintaan.

Tässä kirjassa on kaksi erilaista loppua. Luin punaisen heti saatuani teoksen (sinisellä lopulla) luettua, ja pidän niistä molemmista koska molemmat ovat omalla tavallaan erilaisia mutta täydellisiä elokuvallisia lopetuksia. Kirja myös muutti pysyvästi suhdettani Enid Blytonin Viisikoihin..

Tämä romaani sisältää

Mustavalkoisen spanielin

Talven kylmyyttä uhkuvat kiviportaat

Merenneitoja

Harjukaupungin salakäytävät Atena-kustantamon sivulla.

-------

Hytti nro 6

Rosa Liksomin Hytti nro 6 on ensimmäinen lukemani Finlandia-palkittu kirja. Juna puksuttaa Moskovasta kohti Ulan Batoria, kyydissään tyttö ja hänen hyttitoverinaan juoppo venäläismies. Tyttö muistelee aikaansa Moskovassa ja tuntemiaan ihmisiä, mies juo, kertoo tarinoita työ- ja vankilavuosiltaan ja vie tyttöä mukaansa tutustumaan pysähdyskaupunkeihin. Junasta ei pääse pois mutta sillä pääsee eteenpäin.

Pitkä ja tanakka ylijunailija asetti pillin huulilleen ja vihelsi pitkään. Pian veturi ulvahti kolme kertaa ja juna jyrähti liikkeelle. Veturin pyörät iskivät kipinöitä kiskoista, beigessä muovisissa kovaäänisissä raikui hilpeän karkea Htsatarjanin Miekkatanssi.

Pidän Rosa Liksomin tyylistä, sen konkreettisuudesta ja kuinka hänen kirjoittamansa asiat on helppo kuvitella ja nähdä edessään. Venäjä ei kiehdo minua, mutta lievää vastenmielisyyttä virtsaa lainehtivaa vessaa ja epämääräisesti käyttäytyvää miestä kohtaa tuntien luin hytistä numero kuusi. Hämmentävä kirja, pidin siitä ja olen hyvin tyytyväinen että luin sen mutta samalla en pitänyt siitä niin että suosittelisin sitä kenellekään luettavaksi.

Tästä junaromaanista löytyy

Sipulia ja tsajua

Ikkunasta vilahtava saastunut, sairas metsä

Lentävä hirvi

RosaLiksomin kotisivut.

Pasi Ilmari Jääskeläinen. Harjukaupungin salakäytävät. 2010. Atena. 372 s.

Rosa Liksom. hytti nro 6. 2011. Wsoy. 189 s.